torstai 30. huhtikuuta 2015

Elämäni onnellisin kuukausi

Puhelinkuvat2

Sanonta "Kell' onni on, se onnen kätkeköön" kuvaa hyvin suomalaista ajattelutapaa. Onneaan ei koskaan saisi näyttää, vaan sitä vähätellään ja jopa piilotellaan muilta. Itse kuitenkin ajattelen, että positiivisuus on tarttuvaa ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Siksi päätinkin kirjoittaa tänne vähän paremmin mun viimeaikaisia kuulumisia.

Huhtikuu on ollut mulle aina hyvä kuukausi. Ei pelkästään sen takia, että mulla sattuu olemaan synttärit juuri silloin, vaan myös siksi, että silloin alkaa viimein näkymään kevään ensimmäisiä merkkejä, ja lähestyvä kesä saa väkisinkin hymyn huulille. Tää kuukausi on kuitenkin ollut vielä astetta erityisempi kuin aikaisempina vuosina, sillä joka päivä mulla on ollut jokin syy, minkä vuoksi oon voinut olla onnellinen. Ja ehkä tärkeimpänä on, että oon itse tajunnut sen, enkä oo piilottanut sitä muilta.

Mitään maailmaa mullistavaa ei tässä kuussa ole tapahtunut, vaan paljon pieniä hyviä asioita. Okei, ehkä suurimpana asiana on ollut täysi-ikäistyminen, mutta se on aiheuttanut niin iloa kuin stressiäkin tulevaisuudesta. Kuitenkin mun hyvään fiilikseen on varmasti eniten vaikuttanut mun ystävät, ja niiden merkityksen tajuaminen. En oo koskaan pitänyt hyviä ystäviä itsestäänselvyytenä, mutta nyt oon oikeesti huomannut, miten ihania ja rakkaita ystäviä mulla on.

Kuukauden aikana on tosiaan tapahtunut paljon pieniä juttuja, jotka on aina piristänyt päivää. Se on voinut olla vaikka jonkun sanoma kehu uudesta hiusväristä tai hyvä arvosana kokeesta. Oonkin alkanut viime aikoina arvostamaan enemmän noita pieniä asioita, jotka tekee päivästä paremman. Ehkä oon myös oppinut paremmin elämään hetkessä, enkä enää murehdi niin paljoo tulevaisuudesta.

Oon myös tajunnut, että uusiin asioihin ja tilaisuuksiin kannattaa tarttua, eikä pelätä niitä. Oli se sitten keskustelun aloittamista uuden tuttavuuden kanssa tai puolituntemattoman pyytämistä kahville. Yleensä niistä seuraa vain jotain hyvää. Tässä asiassa oon tullut paljon rohkeammaksi kuin ennen, enkä enää välttele uusia tilanteita – koska eihän mulla ole mitään menetettävääkään.

Kiitos niille, jotka jaksoi lukea loppuun saakka, tästä tuli nyt vähän tällaista ajatusten purkua. :) Tarkoitus oli kai vain sanoa, että elämä on ihan liian lyhyt murehtimiseen ja asioista stressaamiseen – nauttikaa siitä!

Ps. Hyvää vappua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti